lauantai 23. toukokuuta 2015

Ohi on! Ainakin melkein.. :-)

Heippa!


Ensin laskettiin kuinka monta päivää 57 päivästä on jo takanapäin. Nyt on helpompi laskea päivät mitkä ovat jäljellä, eli yksi... Kaksi! Eikä ihan edes sitäkään enään. Kahdeksan viikkoa on oikeasti todella pitkä aika ja ihmiselle voi tapahtua siinä ajassa ihan mitä vain. Mihin kaikki nämä viikot ovat vierineet? Me ollaan ihan oikeesti kahen päivän päästä jo Suomessa, kotona! Enää alle viikko valmistujaisiinkin? Ihan sama asia. Kolme vuotta. Kolme pitkää vuotta iloja ja suruja, oppimista, harjoittelua, enemmän ja vähemmän hyviä arvosanoja jne. ihanien ihmisten ympäröimänä ja nyt sekin on muka viikkoa vaille ohi. Aika menee ihan liian nopeasti. Mä tuun kaipaamaan meijän luokkaa ihan hirveästi. Meidän luokka on oikeasti paras luokka mitä mulla on ikinä ollut ja tuskin tulee olemaankaan. Ollaanhan me hyviä myös arvosanojen perusteella. Mutta kyllä siitä kiitos kuuluu myös opettajille! Etenkin Pertille, joka kaikista meijän hullutuksista huolimatta on pitänyt meijän jalat maassa, töniny meitä välillä vähän hereillekkin jos ollaan yritetty laiskotella, kannustanut ja uskonut! Ja ihan vain siksi, että on halunnut meidän kaikkien parasta ja että me valmistutaan. Kiitos Pertti! Oot paras luokanvalvoja! :-)

Kyllähän tässä vähän haikein mielin pakkaillaan laukkuja, mutta oon kyllä ihan hirveen onnellinen, että pääsee näkemään taas kaikki rakkaat. Maltalta mä tuun eniten kaipaamaan ihmisiä, jotka oon tavannut, tän maan erilaista kulttuuria, kauniita nähtävyyksiä, työpaikkaa ja lähikaupan jugurttia! :-D 

Onhan tää ollut ihan mieletön kokemus. Ei sitä varmaan ihan sillälailla edes tajua, kun pitäis. Ja se kaikki mitä oon oppinu! Oon oppinut ihan hurjasti kaikenlaista englanninkielestä paikalliseen lainsäädäntöön, vartijan työhön, kulttuurien välisiin eroihin, ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä, oon oppinut paljon uusia asioita itsestäni. Oon oppinut olemaan avoimempi, ratkaisemaan ongelmia yksin ja yhdessä. Jakamaan asioita 10 muun ihmisen kanssa, oppinut ottamaan toisia paremmin huomioon, oppinut enemmän miten käyttäydyn minkäkinlaisessa tilanteessa, oppinut elämään enemmän hetkessä, oppinut olemaan yksin ja oppinut luottamaan itseeni enemmän. Mä olen kasvanut ihmisenä tän kahden kuukauden aikana varmaan enemmän kuin koskaan näin lyhyessä ajassa. 

Viimeiset päivät töissä olivat mielenkiintoisia, mutta töitä ei ollut ihan hirveästi. Lähinnä vaan keskusteltiin ja täytettiin viimeisiä papereita, jotka meijän täytyy tuoda Suomeen koululle. Oon todella tyytyväinen saamiini arviointeihin. Mä odotin paljon huonompia arvosanoja kielitaitoni takia, mutta ei, kaikki vahvaa 2! Oon tosi ilonen! Vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, vieraalla kielellä ja silti vahva hyvä! Oishan niitä koomisiakin ollut kiva saada, mutta tää on varmaan lähempänä sitä mitä mä olen täällä ollut. Vielä täytyis täytellä omat arvioinnit. Saatiin myös hieno suosituskirje tulevaisuutta varten ja uskon, että tuun hyötymään siitä vielä! 

Perjantaina oli vielä tapaaminen Stage Maltan kanssa. Se meni ihan hyvin. Papereiden palauttelu, todistukset tästä kahdesta kuukaudesta kouraan ja heipat.

Mitähän tähän loppuun vielä sitten kirjoittelisi... Ainakin sen mä tahdon sanoa kaikille, jotka tätä lukee ja ehkä miettii lähtisikö itsekin ulkomaille työharjoitteluun, niin lähtekää! Lähtekää ehdottomasti jos sellainen mahdollisuus tarjoutuu! Ensimmäisen viikon tai kahden aikana voi olla sellainen tunne, että ei olisi sittenkään pitänyt lähteä, mutta se helpottuu ja pian sitä tajuaa nauttivansa jopa töiden tekemisestä! Tää on ollut älyttömän hieno kokemus, mä olen saanut tästä enemmän irti, kuin koskaan uskalsin edes ajatella ja suosittelen tälläistä kokemusta jokaisen elettäväksi. Jos on mahdollisuus niin sitä ei kannata jättää käyttämättä. Mä en ainakaan kadu yhtään
 mitään mitä on tapahtunut, enkä todellakaan sitä että lähdin! 




perjantai 15. toukokuuta 2015

Viimeisia viedaan

Hei!

Nyt on yhta paivaa vaille tyoharjoittelujakso pulkassa. Ja tarkoitankin talla nimenomaan tyopaivia. Suomeenhan me palaamme vasta hieman reilu viikon paasta, mutta kuitenkin. On kylla erittain helpottunut ja tyytyvainen mieli tasta kaikesta. Paljon on tullut aherrettua ja kohta se palkitaan, kun saadaan todistukset kouraan. Ihan mieletonta! Luokkaa seka opettajia tulee ikava ja pakko myontaa, jopa sita itse koulunpenkkia.

Eilen ja tanaan tyoskentelin toimistolla. Muut meista suomalaisista ovat olleet eilisen ja taman paivan vapaalla, joten olen ollut meista neljasta taalla yksin. Minun vuoroni on hieman lomailla ensi viikon maanantai, tiistai ja keskiviikko. Tosiaan toita ei ole enaa kuin ensi viikon torstaina (minun osaltani) ja sitten vain pakataan laukut ja sanotaan heipat. Kyllahan tata paikkaa ja ihmisia tulee kaipaamaan, mutta enemman kuitenkin ikavoin Suomea ja laheisiani, etta olen kylla iloinen paastessani takaisin. Mitaan en kuitenkaan tekisi toisin. Niin mieleton mahdollisuus ja kokemus tama on ollut! Sita paitsi, paaseehan tanne aina kaymaan kun tahtoo jos vain saastaa hieman rahaa. Ensi kerralla taidan kuitenkin tulla ihan vain lomailemaan, niiden omien rakkaideni kanssa.

No jos nyt sitten vaikka niihin tyoasioihin, eli siis toimistolla tosiaan. Eilinen meni papereita arkistoiden, muutamia tyosopimuksia tulostellen ja lahtevien tyontekijoiden papereiden asettelemista aakkosjarjestykseen. Tanaan jatkoin eilista hommaa ja tein siina sivussa vahan taas ''leikkaa ja liimaa'' -tehtaviakin. Aikaa naiden toiden tekemiseen oli minulle varattu melkein  kolme tuntia, mutta suoriuduin tehtavistani noin tunnissa, joten paasin vastaanottotiskille alakertaan. Siella sitten olinkin loppupaivan; vastailin puhelimeen, ohjasin asiakkaita oikeiden henkiloiden puoleen, seka annoin palkkakuitteja niita pyytaville.

Oli kylla mielenkiintoiset kaksi paivaa, jalleen kerran! Haikein mielin jaan hieman ''lomailemaan'', mutta onneksi paras ystavani Jessica tulee tanne sunnuntaina ja on siihen torstaihin asti, joten tekemisen puutetta tuskin tulee! Pakkailuakin pitaisi hieman jo aloitella.

Pian nahdaan! :-)

torstai 14. toukokuuta 2015

Vartijan työn eroavaisuus Maltalla verrattuna Suomeen

Heippa!

Tassa olisi nyt hieman omaa pohdintaani vartijan tyon eroista Maltalla verrattuna Suomeen. Kaytannonkokemustahan vartijan tyosta minulta ei viela Suomesta loydy, mutta teoreettista tietoa sitakin enemman. Mutta siis, alkaa tuomitko jos en nyt ihan kaikkea saa tahan rustailtua, mita ehka teilla tulisi mieleen.

Aloitetaanpas ihan perusasioista. Vaikkapa vartijan oikeudet. Aina ennen olen ajatellut, kuinka vahan vartijalla onkaan oikeuksia, etta saisi mielestani olla enemmankin. Ihan vain vartijan oman, asiakkaan ja muiden turvallisuuden parantamiseksi. Nyt kun on paassyt elavassa elamassa nakemaan ja kuulemaan Maltan vartijoiden oikeuksista, voi todeta, etta jalleen kerran meilla Suomessa on asiat paremmin kuin hyvin. Taallahan vartijalla ei siis ole minkaanlaisia oikeuksia. Vartijat eivat saa kantaa mukanaan minkaanlaisia voimankayttovalineita, eika asiakkaaseen saa koskea. Ongelmatilanteissa tulee ottaa yhteys valittomasti poliisiin. Mielestani vartijoilla tulisi olla oikeuksia myos taalla. Etenkin Baystreetilla tapahtuu kuulemma usein vaarallisia kohtaamisia aggressiivisten, mahdollisesti paihteiden vaikutuksen alaisena olevien asiakkaiden kanssa. Vartija ei voi tehda mitaan! Mielestani se on kasittamatonta, onhan kyseessa kuitenkin henki ja terveys.

Sitten ihan ne perus tehtavat vartijana toimiessa. Mielestani taalla on vartijoille laitettu ihan liikaa kaikenmaailmann ''tilpehooritoita''. Esimerkiksi juuri eilen se hissijuttu? Siinahan olisi saastetty hirveasti aikaa ja vaivaa kun olisi kutsuttu huoltomies paikalle. Varsinkaan kun vartijoiden koulutukseen ei sisally hissinkorjaamisen opettelua? Tai The Pointissa.. vartija vastasi myos yleisiin vessoihin vessapaperin hakemisesta. Vartijat eivat siis paase kunnolla keskittymaan siihen omaan tyohonsa, kun tulee siina sivussa tehda myos kaikkea muuta. Okei, joo, kyllahan Suomessakin vartijoilla saattaa olla myos jotain pikkutehtavia oman tyonsa lisaksi, riippuen ihan vartiointikohteesta, mutta rajansa kaikella!

Yksi mielenkiintoinen huomio oli myos, se etta valvontahuoneeseen paasee ihan kuka vain katselemaan valvontakameroita, jos vartija on paikalla. Talla tarkoitan siis sita, etta silla ei ole niin merkitysta taalla nakevatko vartijan lisaksi myos muut ihmiset valvontakameroita tai jo tallennettuja nauhoja. Suomessahan se on erityisen tarkkaa kuka niita saa katsoa, missa tilanteessa jne. Moneen otteeseen, niin Fort Cambridgella, kuin Baystreetillakin myos siivoojat tai vartijoiden muut hyvan paivan tutut saattoivat tulla viettamaan aikaa valvontakoppeihin. Mielestani se on hieman erikoista, mutta toisaalta, en tunne taman maan lainsaadantoa ja kaikesta paatellen ei se kai ainakaan laitonta ole.

Myos tyoasussa oli paljon eroja, niinkuin jokainen varmaan huomata saattaa, kun vertaa kuvissani esiintyvaa asua Suomen vartijoiden asuihin. Mielestani Signal 8 Securityn uniformut ovat siistimpia ja arvokkaamman nakoisia, kuin Suomalaisten vartiointiyritysten asut, mutta kaytannollisyyteen ei taalla ehka ihan niin paljon ole huomiota kiinnitetty. Esimerkkina nyt vaikka se kravaatti. Vaikka kyseessa onkin niin sanottu ''feikkikravaatti'' (ei mene kokonaan kaulan ymparille, vaan on klipsikiinnitys), niin onhan se loppuen lopuksi uhkaavassa tilanteessa melko epakaytannollinen ja vaarallinen. Myoskaan esimerkiksi koruille ei ole minkaanlaisia ''saadoksia''. Toissa saa pitaa kaulakoruja, rannekoruja, sormuksia, korviksia ja mita nyt ikina tykkaakaan. Eli naiden asioiden aiheuttavia riskeja ei ole huomioitu pukeutumisessa juuri lainkaan. Ainoa saados on, etta uniformua tulee kayttaa aina tyotehtavissa, pitkat hiukset tulee olla kiinni ja tatuoinnit eivat saa nakya.

Tassa nyt ehka mieleenpainuvimmat huomioni. En juuri nyt keksi muuta, mutta kirjoittelen toki lisaa, jos ja kun mieleen ehka jotakin tulee.

Paaasiassa Suomen vartijoilla ja Maltan vartijoilla on samat tyotehtavat ja samat paamaarat, mutta Suomen vartijoiden asema on kylla paljon parempi, kuin Maltan.

Mielestani oli erittain mielenkiintoista paasta nakemaan tata tyota myos kaytannossa ja olen erittain kiitollinen Signal 8 Securitylle, etta tallainen mahdollisuus meille tarjottiin. Vaikkakin minulta tosiaan puuttuu se kaytannonkokemus sielta Suomen paasta oli tama silti opettavaista ja varmastikin jakka joskus paasen kenttatoihin myos Suomessa mieleen tulee enemman huomioita Maltan ja Suomen vartijan toiden eroista.




keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Viimeinen päivä kentällä

Heippa!

Tänään oli viimeinen työpäiväni kentällä. Tänään olin Baystreetilla ja vuoro oli kyllä kerrankin tekemistä täynnä. Työparini oli tällä kertaa eri henkilö, kuin viimeksi Baystreetilla ollessani.

Työtehtäviin kuului tietenkin samat asiat, kuin viimeksikin, mutta hotellin hissi aiheutti rutkasti lisätyötä. Jouduimme ramppaamaan moneen otteeseen hotellille, kun virkailijat ilmoittivat hissin toimimattomuudesta. Yksi kerta oli erittäin jännä, sillä luulimme hissin jääneen jumiin sisällään matkustajia. Jouduimme availemaan hissinovia eri kerroksissa ja huhuilemaan mahdollisia asiakkaita. Kukaan ei onneksi kuitenkaan ollutkaan jäänyt hissiin jumiin. Silloin tällöin hissi toimi moitteettomasti, mutta tiedä sitten missä lienee vika, kun noin kerran tunnissa sitä piti käydä hieman säätämässä. Mielenkiintoista, että tämä kuului vartijan tehtäviin, eikä paikalle soitettu heti huoltomiestä!

Päivä oli kuitenkin erittäin mukava ja juttuakin riitti. Juttelimme niitä näitä maidemme kulttuurieroista, kielistä, vartijoiden oikeuksista ja vaikka mistä muusta! Oli kyllä hauska lopettaa kenttäjakso mahtavaan vuoroon. Huomenna takaisin toimistolle ja sitä alkaa kuulkaas päivät lähenemään loppuaan!

Heippa hei Baystreet ja kenttävuorot Maltalla! Josko sitten ensikerran pääsen näihin hommiin Suomessa! :-)

Palailen kuitenkin vielä kyseiseen aiheeseen hieman, kun kirjoittelen Maltan vartijan ja Suomen vartijan työn välisistä eroista.


tiistai 12. toukokuuta 2015

MaTi

Hei!

Kohta ollaan jo puolivälissä toiseksi viimeistä viikkoa! Eilen olin toimistolla, kaikki me neljä oltiin. Loppuajan olemme hajanaisesti kentällä jokainen vuorollaan. Tänään olin kentällä ja huomenna myös. Tänään pääsin jälleen Fort Cambridgeen! Mielestäni kaikista kolmesta kohteesta tämä oli mielenkiintoisin ja mukavin paikka tehdä töitä. 

Olin töissä kerrankin jopa hieman ennen työvuoron alkua (jos ei lasketa toimistopäiviä)! Tänään tuli jopa sellainen tunne, että nää bussithan on ihan kivoja. Kerrankin olivat ajoissa. Teimme samoja asioita, kuin viime viikollakin. Ainoita poikkeuksia olivat, että tänään kävimme hieman puhdistamassa kameroita, sekä sain tehdä viimeisen tarkastuskierroksen ihan itsenäisesti! Puhuttavaakin löytyi tänään enemmän kuin viime kerralla. Oli kyllä ihan mahti päivä! Aika hyvin oli asiat viime kerrasta iskostunut päähän, sillä tänään lähes kaikki tehtävät tuntuivat siltä, kuin olisin tehnyt tätä jo pidempään! Osasin jopa kulkea alueella yksinäni, tehdessä kierrosta (aluehan on siis kuin labyrintti!).

Huomenna olisi tarkoitus mennä Baystreetille ja loppuviikoksi toimistolle, ennen pitkiä vapaita!
:-)



Heippa Fort Cambridge ja mahtavat työkaverit!
"Maybe we see again, never know."

lauantai 9. toukokuuta 2015

Baystreet

Hellou!

Perjantaina olin jälleen kentällä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan vartijan työtehtäviin Baystreetille ostoskeskukseen. Baystreet oli The Pointtiin verrattuna paljon pienempi. Myös Baystreetin yhteyteen kuului parkkihalli asiakkaita varten, sekä lisäksi myös pieni hotelli. Hotelliin kuului uima-allas, kuntosali ja spa. Kuntosali ja spa olivat kuitenkin vielä rakennusvaiheessa, joten uima-allas oli näistä yhteisistä tiloista ainoa tällä hetkellä käytössä oleva. Vartioitavaa aluetta oli siis loppuen lopuksi aika paljon, ja näin ollen myös lisää vastuuta. Vartijoita ei Baystreetilla ole arkipäivinä kuin yksi, mutta viikonloppuisin sitten useampi. 

Pääasiassa työtä suoritettiin valvontakopista käsin. Alueella oli paljon tallentavia videovalvontakameroita, joten seurailimme niillä tapahtumia. Noin kerran tunnissa kävimme myös kierroksella, tekemässä näkyvää vartiointia. Tehtäviin kuului myös parkkihallissa asioivien auttaminen parkkilippujen ostamisessa tarvittaessa. Pääsin myös seuraamaan sivusta, kun parkkilippuautomaatin rahat laskettiin ja vaihdettiin jne. Se oli aika mielenkiintoista! Päivä oli muutenkin erittäin opettavainen ja mielenkiintoinen. Aika kului nopeasti ja jälleen kerran työparini oli myös todella mukava ja kertoi mielellään työstään, kun kyselin. 

Maanantaina olisi taas vuorossa toimistohommia! Ehtikin jo tulla ikävä :-D


Kauppakeskuksen sisältä.



Iloinen vartija.



Kierroksella.


Sain joka kierrokselle mukaan radiopuhelimen, kaiken varmuudeksi ja työparini opetti minua myös käyttämään sitä. Oli kyllä mielenkiintoista! Eipä onneksi tarvinnut apua hälyttää. Kuljimme koko ajan parina kierroksilla.

torstai 7. toukokuuta 2015

The Point

Heippa! 

Tänään olin jälleen kentällä. Tämän päivän kohteeni oli The Point. The Point on suuri kauppakeskus Sliemassa, Fort Cambridgen vieressä. OstosKerroksia oli yhteensä neljä ja lisäksi oli myös suuri parkkihalli, joka oli tarkoitettu kauppakeskuksen asiakkaille.



Työntekijöitä oli lisäkseni tällä kertaa vain yksi. Iltavuorossa on kuulemma kaksi. Tehtävänämme oli kiertää kauppakeskusta ja katsoa, että kaikki on hyvin, opastaa asiakkaita, vastata kysymyksiin eli siis pitää yllä järjestystä ja tuoda turvallisuuden tunnetta.




Työpäivä sujui mielestäni loistavasti ja oli mukavaa. Jalat ovat vain aika puutuneet siitä kävelyn määrästä! Mutta sitähän se on! Työparini oli erittäin mukava ja auttavainen 
ihminen. Päivä meni joutuisasti ja pian olikin aika lähteä kotiin. Jäi kyllä tosi hyvä mieli tästä päivästä. Huomenna olisi tarkoitus mennä Baystreetille, erääseen toiseen, vähän pienempään kauppakeskukseen.